Sanoja lehdestä

Keskiviikko koitti ja mun päivä alko terkkarin luona. Muut oli sillävälin kirjottanu tajunnan virta tekstiä. Alettiin tekeen Cut Up tekstejä sitte ku mäki olin jo kerenny takasin. Eli meidän piti ottaa lehti, ja sitten sai sieltä valita sanoja, mitä halus ja sitte niistä piti tehdä runo. Siinä runossa ei tarvinnu olla päätä eikä häntää. 

''Valo hei eläydy,

elokuvat, ravintolat vaadimme

suunnittele perjantai, valomerkki koe

tulli, video, ymmärrä, jännitys,

radio tyypit, helppo teatteri

muisti paholainen

takki puhutaan'' 

Sen jälkeen meidän piti valita kokonaisia lauseita ja sitte niiden perään lisätä lause, niin että se kokonaisuudessaan kuulosti mahdollisimman mahdottomalta. Mutta ei oikeen tullu mitään tästä tehtävästä, koska en sitä oikein tajunnu. Sen jälkeen meidän piti käyttää noi kahden edellisen tehtävän KAIKKI sanat ja  tehdä niistä mahdollisimman järkevä tarina.. Mutta ei tämäkää mun mielestä onnistunu kovin hyvin multa. Sen jälkeen paineltiin lounaalle ja mä painelin enkun tunneille. Ja ku englannin tunti loppu, oli loppunu muillaki koulu. 

Sitten koitti torstai. Ja päivä alko tajunnanvirtatehtävällä taas. Sen jälkeen me käytiin läpitte joitain kirjailijoita joita on hyvä tietää. Meille kerrottiin aina kirjailija ja sitte joku sen mietelmä ja sen pohjalta tehtiin joku tehtävä. Ernest Hemingwayltä mä en ainakaa oo kirjottanu ylös mitään mottoa, mut meidän piti ite keksiä motto mikä on meidän mielestä hyvä. Mun motto on 

Älä tee mitä muut haluaa, tee mitä itse haluat. 

Virginia Woolf harjotus oli että meidän piti kertoa tarina ensi niinku tehtäis se itellemme, sitte että tehdään se jollekki. Ja Virginia Woolt on kertonu näin: 

Kirjoittaminen on kuin seksiä, ensin teet sitä rakkaudesta, sitten teet sitä ystävien tähden ja sitten rahasta. 

Terry Pratchett puolestaan on sanonu että

Ei ole syytä tehdää jotain, ellei löydy jotakuta joka ei haluaisi sinun tekevän sitä

Tähän meillä oli sellainen harjoitus että piti vain sanoa jotain mistä tiesi että joku suuttu. Mun lause oli yksinkertaisuudessaan ''Kun koskenkorvalta kääntyy Ilmajoelle päin alkaa paska haista heti!'' :)

Asioiden ei ole tarvinnut tapahtua, että ne olisi totta

Neil Gaiman sanoi ja tässä meidän piti tehdä teksi jossa vakuutetaan joku todeksi. Esim. Lohikäärme.

Ja Tove Jansson sanoi Älä väsy, älä menetä kiinnostuta, älä koskaan tule välinpitämättömäksi

Viikko oli ihan jees, mutta pää oli kipeä koko viikon ja väsytti hirveästi. Ja jotenki mun blokkausinto katos yhtäkkiä tuhka tuuleen.. mutta eikähän tää tästä!!

Mörrimöykkyjä ja tarinoita

Meillä alko eilen sanataide. Mun päivä meni vähän sumussa sairaan pää- ja mahakivun takia, mutta ihan ensimmäisenä mun on IHAN pakko hehkuttaa sitä kuinka ollaan Teron kans vanhoja tuttuja! Hassua ajatella, että Tero on ollu mulla ala-asteella apuopettajana. Mä oon ollu sillon ehkä kakkosella! Siistiä sanon minä. :D

Mutta joo mitä me tehtiin. Maanantaina me käytiin ihan aluks läpi keitä me ollaan ja mikä on meidän suhde kirjottamiseen, kirjallisuuteen, lukemiseen yms. No mikä on mun suhde? Mä luen jonkin verran joitain blogeja, kirjotan tätä, katon leffoja, mut lukeminen on jääny taka-alalle. Sitte meiltä kysyttiin myös että missä ja milloin oon viimeks käyttäny luovuutta ja miten on käyttäny elämässään luovuutta muuhun ku kirjottamiseen. Esim ongelman ratkaisuun.
Sen jälkeen mä taisinki melkein pomppia enkun tunneille opiskelemaan vähä sitäki kieltä. Kun mä tulin takasin porukat teki jotain anagrammi tehtävää, mutten taaskaan siitä rupee mitään kirjotteleen ku en tarkemmin tiedä.
Sen jälkeen meille lyötiin käteen Claes Anderssonin runo, jossa se oli tooooosi itsekriittinen itteensä kohtaan. Sen jälkeen meidän piti tehdä samanlainen runo, eli esimerkiksi kirjottaa ''Riskumäki, turpa kiinni'' ja aina alottaa sukunimellä ja sitte keksii jotain negatiivistä mitä joku on sanonu tai mitä ite miettii.. Tän jälkeen ne piti kääntää positiiviseen muotoon tai sellaseen, ettei oo niin paska. Tää oli melko mielenkiintosta.
Sen jälkeen mentiin pieniin ryhmiin ja meidän piti kirjottaa tarina niin että jokanen lisäs ensi 3 sanaa ja sen jälkeen aina yhden lauseen tarinaan.
Meidän 3 sanan tarina meni näin: Hyvä paikka erakolle, metsässä yksin asustaa. Siellä suuri nalle kahvipannua kuumentaa ja ison pullan paistaa. Hän tykkää nautiskella kahvinsa aina maidolla. Metsässä tuulee kylmästi. Nalle kuolee pois. Mutta varis kylmästä kaivaa, nalle raukka kuoli pois.

Ja meidän yhden lauseen lisäys meni näin: Mutta varis kylmästä kaivaa, nalle raukka kuoli pois. Nalle heitettiin poltto uuniin, rotat söi sen silmät pois se oli inhottavaa ja pelottavaa varista tämä naurattaa , kunnes poliisi -näätä oveen kolkuttaa. Kyttä varista etsii, mutta se liiteli jo pois. Varis on onnellinen sadisti todellinen.

Tiistaina meille pitikin Joni jonka kans me pureuduttiin mytologian maailmaan. Pitää kyllä sanoa, että mua ei ihan 10 kiinnosta tollaset aiheet, ku en ehkä niinkää usko mihkään tollaseen ''yliluonnolliseen''. Mutta päivä alko sillä et tehtiin tajunnanvirta teksti, eli piti vain kirjottaa mitä päähän juolahtaa ja niitä ei tarvinnu esittää kellekkää. Ensin meidän piti kehitellä joku hahmo ja siitä tarina. No mun hahmo oli vamppyyri joka kasvatti veriappelsiineja KOSKUELLA!! Sen jälkeen piti tehdä joku suomalainen mytologian hahmo ja keksiä sille uus paikka ja näin.. Tää ei oikeen vaan irronnu multa joten jäi tekemättä. Sitte piti ryhmässä vaihtaa tekstejä ja muokata niitä, mutta tämäki oli vaikee niin jätin tekemättä.

Päätä kipuiluttaa vieläki, mutta eikähän jo huomenna oo taas parempi. Hope so! :)

Piirtelyä ja suomipoppia!

Mä en ollu maanantaina ollenkaa koulussa, mutta ei ollu ollut opettajakaa. Toki noi ihmiset oli tehny joitain töitä, mutta en mä nyt niistä rupee mitään selitteleen ku en ite ollu kokemas niitä..

Mut sitte koitti tiistai ja ensimmäinen tehtävänanto ''Kirjottakaa paperille, mikä teidän suhde on kuvikseen'' ja Sara vastaa: No tuota mää en oo ikänä tykänny kuviksesta, ku en osaa piirtää ja vesiväri työt on kaikkein kauheimpia!

Mutta ite aiheeseen. Ekana meille annettiin lista sanontoja ja mä olin jo helisemässä siinä vaiheessa. Enkai mä nyt mistään sanonnoista osaa mitään ikänä piirtää APUAPUA!!
No mä luin niitä hetken ja ajattelin että ''Tappaa aikaa'' vois olla helppo.. Tulos on tämä:

Se on oikeestaan ihan hieno, nytku miettii! :) Ite mietin ikääntyvien kannalta, ja tää vois kyllä olla hieno ja muistoja verestävä aihe niille, että sais vanhoja sanontoja mietttiä ja sitte piirtää niitä. Tää oli ihan kiva harjotus ekaksi harjotukseksi ja Minna mulle sanoki, että mitä mä ressaan ku tämäki on tällänen. Se kannustus sai kyllä jatkamaan positiivisin mielin!

Sen jälkeen tehtiin tagi, eli kaiverrettiin sellaseen painolevyyn tms.. jotain ja sitte se painettiin painovärillä paperiin. Tulos on tämä:

 Viimesenä pelattiin piirrä ja arvaa. Kyllä mua ärsyttää että jos mä piirrän oman käsitykseni mukaan niin sitte ruvetaan rutkuttamaan kuinka jonku mielestä tietty asia mun piirrokses ei kuulu siihen ja plaaplaaplaa.. Mutta ihan kiva oli pelatakki, joillaki se tosin näyttää olevan sitä pakon omaista kilpailua hampaat irvessä!


Siinä meni tiistai ja sitte koitti keskiviikko. Taululle kirjotettiin tehdään julkkis ja akryylivärimaalaus. Me tehtiin pienet ryhmät. Mun ryhmässä oli Kristiina ja Emilia ja ruvettiin miettimään mikä julkkis tehdään. Valittiin Puuha-Pete! Sai valita tekeekö kolmi ulotteisesti vai sitte ns. normisti. Me päätettiin repästä ja tehdä kolmi ulotteisesti meidän Pete :D

 Siinä meidän puuha-peten vartaloa maalattuna.

 Puuha-peten päätä ja silmiä.

 Puuha-Peten lätsä!

Puuha-Peten työkaluja! 

 Puuha-Peten pää.

 Ja puuha-Pete kokonaisuudessaan. Siitä tuli kyllä ihan loistava! Ja nyt joku kattoo ja viilaa pilkkua. Joo, ton vyön pitäis olla ruskee ja kengät myös ruskeet, mutta me vähän sovellettin!

Eli meidän vartalo, kädet ja kengät on tehty ihan pahvista samoin ku lakki. Käsien ja jalkojen ''päät'' ja itte pää, nenä, korvat, silmät ja työkalut on tehtailtu sanomalehdestä. Sitte toi punanen vyö on kangasta ja muuten tämä onki maalattu!


Sitte, lounaan jälkeen ihmiset alotti tekeen akryylivärimaalausta, mutta mä olin enkun tunneilla joten mä tein vain sit nopeen työn ku tulin sieltä.
Muut oli tehny kolme vaihetta, ensi tuputtanu paperille väriä, sen jälkeen tehny pisaroita tai valumia siihen ja sen jälkeen tehny sapluunan ja maalannu sen siihen.

Mä vain nopeesti tuputin ja tein pisaroita ja sitte luovasti tein rakkauden tunnustuksen Monalle.

Älkää kysykö.... :D

 Mulla jäi kyllä tooooosi mahtava fiilis kuvaamataidosta! Tuntuu että jotenki ala- ja yläasteella ja lukiossaki piti osata piirtää niin hienosti kaikkea, mutta Minna sano heti meille että voi tehdä apstraktia taidetta jos haluaa ja että västäräkkiä ei tarvitte osata piirtää.  Toi kolmiulotteisen julkkiksen tekeminen oli oikeesti sairaan hauskaa ja oikeen hiki tuli ku piti niin väsäällä käden reikiä yms!

Hannun ja Kertun kuvia

Eli lupailin kuvia siitä meidän viimeviikkosesta Hannu ja Kerttu esityksestä ja nyt niitä tulee. Niinalle kiitos että sain ottaa kuvia! :)

Eli ekana Stillkuvaa!

 Ensimmäinen kuva: Isä (Kahila) on viemässä Hannua (Lauria) ja Kerttua (Lauraa) metsään. Minä ja Tiia ollaan puita! (älkää kysykö miks sarapuu on tuon näkönen :D) 

 Toinen kuva: Hannu ja Kerttu löytää sen noidan piparkakku talon ja syö sitä nyt nälkäänsä.

 Kolmas kuva: Noita (minä) saan Hannun ja Kertun kiinni ja naureskelen tuos sitte vähä.

 Neljäs kuva: Kerttu työntää noidan uuniin

 Viides kuva: Hannu ja Kerttu löytää takasin kotiin ja iskä ja lapset on onnellisia!


Sitte kuvia siitä modernista versiosta, minkä oon laittanu jo edelliseen postaukseen. Eli missä Hannun ja Kertun isä oli roskakuski yms.

 Eli tässä Isä löytää roska-autoajelulla uuden naisen ja rakastuu heti ensisilmäyksellä.

 Tässä uus äitipuoli vie nälkää ruikuttavan Hannun ja Kertun parkkihalliin ja jättää sinne.

 Hannu ja Kerttu harhailee nälissään ja kylmissään parkkihallissa.

 Noita tunkee Hannun auton johonki tarvikelootaan vangiksi.

 Kerttu väittää noidalle, että uuni on liian pieni ja ettei Kerttu mahdu uuniin.

 Noita on työnnetty uuniin ja Kerttu pelastaa Hannun

 Hannu ja Kerttu pääsee pois parkkihallista ja löytää isänsä.

Roska-auto ostettiin takasi ja kaikilla oli kivaa!

Noitia ja karkkeja

Pitääkö nyt pistää pystyyn joku arvonta, kun mun blogilla on huimat 10 lukijaa, koska eikö kaikissa blogeissa täysien lukujen kohalla pistetä pystyyn ties mitä arvontaa? Mietimpähän vaan...

Mutta aiheeseen... Johanna oli tänään pois, joten se oli antanu meille kaks tehtävää. Meidän piti tehdä ryhmät, joissa me sitte valittiin joku satu. Mun ryhmä (Lauri, Laura, Tiia, Kahila ja Niina) valitti Hannun ja Kertun ja ensimmäinen tehtävän anto olikin että meidän piti tehdä stillkuva (tai joku sellanen) siitä tarinasta. Eli meidän piti valita 3-5 kohtausta siitä tarinasta ja tehdä ns. kuva siitä missä meitä käytettiin. Niin ja muiden piti sitte vielä arvata, että mistä sadusta meidän kuvat oli. Ja kyllähän ne arvas!
Sen jälkeen meidän piti tehdä samasta sadusta moderni versio ja löydettiinki ihan huippu versio netistä. Tää on itseasiassa ilmesesti Mauri Kunnaksen versio kyseisestä sadusta!

Hannun ja Kertun isä on roskakuski. Lapset ja isä ajelevat roska-autolla ja keräävät roskia yhdessä onnellisina kunnes eräänä päivänä isä rakastuu ja menee naimisiin. Ilkeä äitipuoli ei pidä roska-autosta vaan haluaa komean maastoauton. Kun maastoautokaan ei enää riitä vaan äitipuoli haluaa ison monsterin, meinaavat perheen rahat loppua. Äitipuolen mielestä rahapulan syy on Hannun ja Kertun elättäminen ja niinpä hän päättää eksyttää lapset isoon parkkitaloon. Lapset harhailevat parkkitalossa yksin ja nälissään, kunnes löytävät donitseista ja pipareista tehdyn vaunun. He alkavat syödä vaunun kyljestä herkkuja. Vaunussa asuva paha noita huomaa lapset ja vangitsee Hannun rekkaveturin työkalusäiliöön. Hän haluaa lihottaa ja syödä pojan. Noita yrittää tunnustella säiliön raosta, onko Hannu lihonut, mutta Hannu antaa ovelasti noidan tunnusteltavaksi vain ohuita työkaluja. Näin ollen noita ajattelee, ettei poikaa kannata syödä ja hän päättääkin yrittää syödä tytön. Noita käskee tyttöä tarkastamaan uunin kuumuuden aikomuksenaan työntää koko tyttö uuniin. Kerttu kuitenkin aavistaa tämän ja sanoo noidalle, että uunin luukku on hänen mielestään liian pieni. Noita ärtyy tästä ja tulee näyttämään, että uunin luukku olisi hänelle itselleenkin tarpeeksi iso. Silloin Kerttu paiskaa pahan noidan uunin perälle ja ilkeä noita paistuukin itse. Hannu ja Kerttu ottavat noidan vanhan auton, lähtevät sillä pois parkkihallista ja kohtaavat kadulla isänsä, jonka paha äitipuoli on jättänyt ja josta on tullut lakaisukoneen kuljettaja. Perhe päättää myydä noidan rekkaveturin ja ostaa rahoilla vanhan roska-auton takaisin.

Katotaan jos saisin joltain ihanalta vähän kuvia tästä meidän stillkuvasta ja sitte modenrinsta versiosta. Voin kertoa, että mä olin NOITA! Niin mun juttu ;)

Äänimaisemia, rytmiikkaa ja lempparibiisejä

Meillä oli siis vielä tiistai ja keskiviikkoki musiikkia, ja ajattelin nyt kirjottaa tähän kaikkee mitä tehtiin maanantain ja keskiviikon välillä, koska näitä ei meille laitettu mitenkää aika järjestykseen.

Rytmiikka
Meillä oli sellanen peukkuleikki, eli taaputettiin polviin ja sitte ensi nostettiin oikee peukku olan yli ja sit vasen ja kun ne peukut nostettiin niin sit piti sanoa oma nimi ja muut toisti sen. Sitte meillä oli sellanen symbolileikki eli aina X kohdalla taputettiin ja O tömistettiin ja Z kirjaimella oli tauko ja sitte meillä oli vielä 4 merkki jolloin piti napsuttaa. Toi oli kauheen vaikeeta heti ku ruvettiin lisäämään mukaan taukoja ja napsutuksia. Sitte meillä oli kaks erilaista rytmimato leikkiä. Ensimmäinen oli samantyylinen ku läpsy tai kuolleet lahnat, mutta tässä taputettiin käsiä yhteen, 2 läpsyä oli suunnan vaihto ja tömistys oli että hyppää seuraavan yli. Toinen rytmimato oli, että jokasella oli oma rytmi jonka teki ja sitte toiset toisti sen. Tossaki oli vaikeeta keksiä äkkiä joku rytmi mieleensä ja sit taputteli vain jotain epämäärästä, mutta hyvä siitä tuli. Meillä oli myös rytmisieppaus, jossa ohjaaja soittaa omaa rytmiä omalla soittimella ja jokanen on valinnu itelleen oman soittimen. Sen jälkeen mennään omaan nurkkaansa eikä katota muiden päälle. Ku ohjaaja on alottanu oman rytminsä tekemisen niin sitte muut saa liittyä omalla rytmillä mukaan sitte ku haluaa. Tää oli ihan mahtava harjotus ja kuulosti ihan sairaan siistiltä, sen mitä ''keskittymiseltään'' kerkes kuunnella. Viimesenä tätä rytmitiikka aihetta meillä oli suohon taputus, eli meillä oli kolme ryhmää ja jokaselle annettiin oma laulu joka piti ensi ryhmän kesken taputtaa ja sitte me taputettiin kilpaa. Meidän jänis istui maassa meni kova äänisesti!

Dynamiikka
Tässä dynamiikka aihepiirissä on kaks leikkiä, avaimenpiilotus ja sokko. Avaimenpiilotus toimii niinku normaalistikki, mutta polttaa/kylmenee tilalla käytetään soittimia ja jos etsijä on lähellä avainta soitetaan soittimia kovaa ja jos etsijä on kaukana soitetaan soittimia hiljaa. Ja sokko taas toimi siten että yks menee keskelle silmät sidottuna. Ennen sitä jokaselle on annettu soitin ja valittu että mikä soitin keskellä olevan pitää etsiä. Sitte välillä soittimia soitetaan lujaa, sitte kovaa tai ylhäällä maassa tai alhaalla tms. Mä en etsiny avainta, enkä ollu keskellä sokkona (joka nyt harmittaa mua), mutta ihmiset ainaki sano, että se oli aika pelottavaa ku ei ollu muita vihjeitä ku musiikin kovuus.

Äänimaisemia
Meidän piti tehdä biisi, valmiiksi annetuista sanoista.. Siinä vaiheessa ku Juha laulaa ja soittaa kannelta ei voi ku veää huutonaurut. ANTEEKSI. Meidän piti myös valita äänettömästi ryhmässä taulu ja sitte keksiä tarina ja ääni siihen. Ja se ääni pitää tehdä erilaisilla soittimilla, ei saanu laulaa tms.

Välipaloja
Meillä oli aina noiden ''oikein juttujen'' välis välipaloja. Sellanen taputusleikki ''Alamaassa maja matala'' ja sitte siihen piti tehdä sellanen jäätävä taputus, että piti viereisen polvia paukuttaa ja tota lorua sanoa, mutta sekasin siinä meni. Sitte oli hattupiiri, joka oli samanlainen ku tuolileikki, mutta turvallisempi ku piti vaan laitta hattu aina toisen päähän. Meillä oli myös luottamusharjotus jossa meidän ryhmästä Juha meni pienenä poikana meidän päälle ku kolme meistä makas kontillaan maassa. Kuulemma oli ollu oikeen kiva maata, mut sielä kontillaan ei kyllä ollu yhtään kiva ku polviin vaan sattu! Sitte meillä oli viimesenä sellane harjote että piti esimerkiksi laulaa ääneen jänis istui maassa ja samaan aikaan kirjottaa hämähämä häkki. Tää on ihan sika vaikeeta, enkä mä ainakaa pystyny keskittymään yhtää ku jokapaikasta kuulu sellasta pientä muminaa ku jokanen laulo jänis istui maassa eri kohdasta.

Keskiviikko oli pelkästään itse keksimiä harjotuksia ja jokainen esitti itelle tärkeen piisin ja sitte kirjotettiin ylös nämä kaikki.
Kolme päivää musiikin paris meni nopeesti ja sai monet huutonaurut aikaseksi ja olisin kyllä voinu vielä moonta viikkoa tehdä tälläsiä erilaisia musiikkiharjotteita. Iso plussa oli, että nämä melkein kaikki harjotteet sopii melkein vauvasta vaariin niin on sitte helppo tehdä näitä kaikkia joskus kun ei mitään erityistä soittotaitoakaan vaadita. Mutta mun tavote on kyllä täytetty, ku perjantai koittaa, mä meen kotiin, viritän mun kitaran ja yritän vähä rämpytellä jotain! Mahtava alkuviikko ja Ansku on ihana!

Huomenna jatkuu draama ja teoria jeejee! :p

Taputtelua!

Mä opin tänään jännän jutun! YLEENSÄ (koska Samu kerkes jo kumota tän teorian) Jos sun syke on nopee niin sä luultavasti kävelet normaalisti nopeesti ja päpätät ja oot sellanen räväkkä, mutta sitte jos sun syke on hidas niin sä luultavasti kävelet sillä lailla löntystäen ja oot muutenki vähä rauhallisempi. Ja muutenki kaikki rytmijutut (taputukset, tömistelyt jne.) lähtee meidän sykkeestä ja jos se taputtelu menee nopeemmaks ku meidän syke, niin sit me ollaan ihan pihalla!

Meillä oli siis tämä päivä musiikkia ja mä toivon syvästi että tämä musiikki pätkä sais mussa taas pienen fiiliksen soittamiseen ja kaivaisin sen kitaran sieltä kaapin päältä ja harjottelisin soittamaan! Meillä oli siis koko päivän sellasia rytmijuttuja ++ noin 20 minuutin rentoutus lounaan jälkeen, ai että teki mieli nukahtaa siihen paikkaan. Me taputeltiin erilaisia rytmejä vuorotellen ja sitte matkittiin toisiamme, sitte me taputeltiin rytmissä Jänis istui maassa piisiä pienissä ryhmissä ja soitettiin me soittimillaki jotain pelottavia piisejä. Meillä on keskiviikkona ns. teoriaa näistä jutuista ja kirjotetaan näitä harjotteita ylös, niin en nyt niistä enempää rupee sepustelemaan kun en kauheesti muista mitään. Tapasin tänään mun yläaste aikaiset musatunnin rakkaudet eli ne putket millä paasataan sääriin. Ja tapasin myös ala-asteella tutustuttuun kanteleeseen ja mustikkoihin ja mansikkoihin. Se oli kyllä kauheen ''nostalgista'' ku en oo varmaan kanneltakaan nähny sitte ala-aste aikojen.

Poker face noilla putkilla!  <-- jäätävää sanon minä!

Tää päivä oli mukava, ja hauskaa on se, että nyt mä voin syyttää kaikista mun rytmiongelmista mun sykettä ja  että me tehdään just tollasia harjotuksia mitä me sit voidaan käyttää tulevaisuudessa vaikka joissain ryhmissä niin, ettei meidän tarvitte saada kalliita rumpuja jne ensi kaupasta, vaan että sitä ääntä oikeesti saa aikaan tosi helposti esim. pelkillä marakasseilla.

Huomenna lisää musiikkia. YIPPII :)

Floridan broileria!

Mä valittin mun blogille taustan väriksi mustan ja taisin sanoa jotain tyyliin ''tää kuvastaa mun fiiliksiä''. Nyt mä voisin vaihtaa ton blogin taustan väriksi jonku vähä kirkkaamman ja pirteemmän!

Mä olin tiistain ja keskiviikko aamun kerenny jo miettiä, että vaikka mä pystyn olemaan esillä ja sekoilemaan ihan antaumuksella, niin ton ryhmän eteen mä en välttämättä olisi vielä ollu valmis nousemaan ja esittämään jotain mikä  olis puhunu ja liikkunu. Kivi olis ollu mulle varmaanki se sopiva rooli.

Keskiviikko aamulla alotettiin kaikessa yksinkertasuudessaan istumalla ympyräs ja kertomalla fiiliksiä. Mä ajattelin siinä vaihees että joo no kiva että alotetaan näin rauhas että sit ku kaikki on käyty läpi niin nyt meidän kaikkien pitäis olla Minttu Mustakalliota ja Jaakko Saariluomia, hauskoja ja osata näytellä. Niin ei ollukkaa, vaan me alotettiin leikkimään erilaisia paikanvaihtoleikkejä joissa me otettiin kontaktia toisiimme ja taisi siinä ekat naurutki jo päästä, vaikka ei mua yleensä kyllä naurata aamulla 9 aikaan..  Me leikittiin koko keskiviikko erilaisia leikkejä ja päälimmäisenä mulla jäi mieleen ilmejuoru, jossa jokanen teki vuorotellen ilmeen joka sit piti lähettää eteenpäin. Se oli hauskaa, sai nauraa ja uskalsi tehdä niitä erilaisia ilmeitä.. Leikittiin myös eräänlaista läpsyä ja sitte reisiläpsyhaa. Neki oli hauskoja ja jokasessa leikissä sai kyllä nauraa kiitettävästi. Oli myös hyvä että Johanna käski meidän vaihtaa pareja aina, koska ite oisin varmaan jumittanu sen tutuimman ja turvallisimman parin kans koko ajan ja ei olisi ollu mitään erityistä vaihtelua päivän mittaan.. Treenattiin sanomaan nopeesti Floridan broileri ja reilu litra maitoa ja Floridalainen broileri muuttuu lihaksistoksi, vaikeeta, mutta hauskaa.. Koittakaa ite jankata ääneen noita lauseita! :D
Sitte mä pompin enkun tunneille, ja huomasin että mun fiilis ja hulluttelu oli kadonnu sen puolentoista tunnin aikana mitä olin pois, eikä oikein enää jaksanu/kiinnostanu osallistua mihinkäään ihan kympillä.

Torstai jatku draamalla ja fiilisringillä, mutta toki puoltuntia myöhemmin ku eilen. Jotenki oli taas vaikeeta syttyä ja heittäytyä. Alotettiin ''aamujumpalla'' jossa jokanen keksi pienen liikkeen mitä jatkettiin eteenpäin eilisen ilmeilyn tavoin. Sen jälkeen meidän piti leikkiä jotain koneita ja siinä vaiheessa ku piti siirtyä keskelle esittämään improten niin jäi menemättä. Jotenki vain heti aaamusta ei syttyny ajatukselle että menis esittämään jotain seinäkelloa tms.

Kehitettiin Kahilan kans uus keksintö! Asta, joka on monitoimiväline. Sillä voi muun muassa kiusata anoppia (astojen repiminen anopin perseestä ei oo enää käyttäjän juttu) tai tapella sisarusten kanssa. Vankiloissa toi on kova sana ku pystyy tiirikoida sellin ovet auki, valkonen on kätevä noin talvella ku sen pystyy piilottaa helposti ja muutenki helppo piilottaa itteensä ja kaiken näkööstä yleispätevää muun muassa itsemurha on kätevä!

Kevät tarjous 3kpl/9,99€

Fiilikset kahdelta ekalta päivältä on mukavat ja päivät on menny tosi nopeesti. Ryhmään on tullu paljo enemmän sellasta yhteenkuuluvuutta ja tällekki päivää on saanu kunnon huutonaurut jo aikaan, kiitos erilaisten hulppeiden keksintöjen!

Jostain sen on alettava!

Jos jo pelkkä tiistain TOLU info voi tuntua näin raskaalta, niin mä en halua ees vielä tietää miltä musta tuntuu 8 viikon päästä?! Okei, kyllä mä odotan ihan innolla tätä ja ehkä pääsiäinen vielä verottaa kiitettävästi.. Eniten pelottaa kylläkin, miten mä jaksan tätä päivitellä, mutta kai tästäki jossain vaiheessa vielä innostuu ihan huomaamattaan. 

Huomista ja draamaa odotellessa! :)